Suakkunoita
Leena Vainio kertoo lapsuudestaan
Tämä tapahtui siinä 20-luvun loppupuolella. Perheessämme oli siinä vaiheessa kolme tytärtä. Nuorimmainen Salme nukkui vielä kätkyessä, eikä karkaillut mihinkään. Kaksi vanhinta, Anna ja Rauha olivat kerkiäväisiä tyttöjä. Isä ja äiti olivat jossain kauempana pellolla töissä.
Tytöt olisivat välttämättä halunneet juosta perässä. Niinpä mummo kehitteli oivan keinon pitää tytöt kurissa. Hän laittoi kummallekin tytölle pienen tuohikontin selkään. Konttiin sopivasti kiviä ja tytöt saivat kävellä ihan vapaasti, mutta jos sattuivat istahtamaan niin ylös eivät päässeet. Mummo sitoi vielä kontin olkainviilekkeet edessä yhteen, ettei kontin pois riisuminenkaan ollut mahdollista. Niin kekseliäs oli minun mummoni!
Minä olen perheeni kuudes tytär, seuraava olikin sitten poika.